Pro­jek­ti­pääl­likkö Saana innos­tuu haas­teista ja haluaa saada asiat maa­liin

Pro­jek­ti­pääl­lik­könä työs­ken­te­levä Saana Tuh­ka­nen vas­taa Mei­tassa eri­lais­ten pro­jek­tien ete­ne­mi­sestä. Saana tart­tuu mie­lel­lään haas­tei­siin, sillä hän naut­tii eri­tyi­sesti tun­teesta, kun rat­kai­sut löy­ty­vät ja jumissa ollut pro­jekti läh­tee taas ete­ne­mään.

Hoi­to­työstä loikka ICT-pro­jek­tien pariin

Nokialla asu­van ja sieltä käsin työs­ken­te­le­vän Saa­nan tie Mei­tan pro­jek­ti­pääl­li­köksi on ollut vai­hei­kas. Hänen työ­taus­tansa löy­tyy itse asiassa ter­vey­den­huol­lon puo­lelta, sillä Saana on kou­lu­tuk­sel­taan kätilö-sai­raan­hoi­taja. Uraa ter­vey­den­huol­lossa hän ehti tehdä yksi­tyi­sellä sek­to­rilla sekä Nokian kau­pun­gin vas­taan­otto- ja päi­vys­tys­toi­min­nassa.

Saana on kui­ten­kin ollut aina kiin­nos­tu­nut tek­no­lo­giasta ja sii­hen liit­ty­vistä pro­ses­seista. Ennen sai­raan­hoi­ta­jan uraa hän opis­keli tie­to­jen­kä­sit­te­lyä ja vuo­ro­vai­kut­teista tek­no­lo­giaa Tam­pe­reen yli­opis­tossa. Vaikka opin­not aikoi­naan jäi­vät kes­ken, ymmär­rys käyt­tä­jä­läh­töi­syy­destä ja tek­no­lo­giasta jäi­vät pysy­västi elä­mään hänen mie­les­sään.

- Ne ovat olleet sit­tem­min vah­vuuk­siani ural­lani: olen asia­kas­läh­töi­nen, mutta ymmär­rän myös tek­no­lo­giaa sekä IT-rat­kai­su­jen käy­tet­tä­vyy­den mer­ki­tyk­sen.

Kun Nokialla ter­vey­den­huol­lossa käyn­nis­tet­tiin vuonna 2020 joukko uusia digi­ta­li­saa­tio­pro­jek­teja, Saa­nalle avau­tui mah­dol­li­suus siir­tyä ICT-asian­tun­ti­jaksi pro­jek­ti­teh­tä­viin. Saana pääsi mukaan suun­nit­te­le­maan esi­mer­kiksi Omao­lon käyt­töön­ot­toa, raken­ta­maan pal­ve­luoh­jauk­sia ja kou­lut­ta­maan hen­ki­lös­töä. Pian hän huo­masi ole­vansa oikealla polulla – laa­joista koko­nai­suuk­sista koos­tu­vat pro­jek­ti­teh­tä­vät innos­ti­vat häntä.

- Siitä aukeni ihan uusi työ­mah­dol­li­suus, joka vei muka­naan, Saana kuvaa.

Ennen Mei­taa Saana työs­ken­teli yri­tyk­sessä, jossa hän vas­tasi laa­jo­jen sote-jär­jes­tel­mien käyt­töö­no­tosta ja toimi han­ke­pääl­lik­könä usean hyvin­voin­tia­lu­een pro­jek­teissa. Rooli syvensi hänen osaa­mis­taan eri­tyi­sesti jär­jes­tel­mä­pro­jek­teista ja nii­den läpi­vien­neistä, inte­graa­tioista ja muu­tok­sista, jotka kos­ket­ta­vat suu­ria orga­ni­saa­tioita.

“Meillä on todella hyvä yhteis­henki. Voin puhua mistä vain suo­raan esi­hen­ki­lölle ja muille tii­mi­läi­sille.”

Mei­tan pro­jek­ti­tii­mille kii­tosta hyvästä pereh­dy­tyk­sestä ja tii­mi­hen­gestä

Mei­tassa Saana aloitti vuo­den 2025 kesä­kuussa mää­rä­ai­kai­sena pro­jek­ti­pääl­lik­könä. Hän ker­too viih­ty­neensä alusta saakka erit­täin hyvin:

- Pereh­dy­tys teh­tiin suun­ni­tel­mal­li­sesti ja kai­kessa rau­hassa. Esi­hen­kilö ohjasi alku­tai­valta, ja minulle nimet­tiin myös oma men­tori tii­mimme sisältä.  Minulla on ollut koko ajan tunne, että koko tiimi aut­taa. Askar­rut­ta­viin kysy­myk­siin saa vas­tauk­sia eikä asioi­den kanssa ole tar­vin­nut jäädä yksin, Saana kehuu.

Pro­jek­ti­pal­ve­lui­den tii­miin kuu­luu kym­me­nen moni­puo­lista ja eri taus­toista tule­vaa asian­tun­ti­jaa. Saana arvos­taa tii­mis­sään sitä, että heiltä löy­tyy osaa­mista eri osa-alueilta. Eri­tyi­sesti Saana kuvaa tii­mi­ään tur­val­li­seksi ja avoi­meksi työyh­tei­söksi:

- Meillä on todella hyvä yhteis­henki. Voin puhua mistä vain asioista suo­raan esi­hen­ki­lölle ja muille tii­mi­läi­sille. Täällä kes­te­tään räväk­kää­kin puhetta, ja se tun­tuu tosi hyvältä, rävä­käksi per­soo­naksi tun­nus­tau­tua Saana toteaa.

Tyk­kään sala­po­lii­si­työstä. On ins­pi­roi­vaa, kun pää­sen etsi­mään tie­toa, yhdis­te­le­mään lan­koja ja sel­vit­tä­mään, kuka osaa aut­taa.

Pro­jek­ti­pääl­likkö naut­tii moni­puo­li­sista töistä ja siitä, että häntä tar­vi­taan

Ensim­mäi­set Saa­nan pro­jek­ti­teh­tä­vät oli­vat pie­nem­piä sel­vi­tyk­siä ja yksit­täi­siä toi­mek­sian­toja. Nyt kun Meita on tul­lut jo tutuksi, työn­kuva on sel­key­ty­nyt ja työ­ta­vat sekä ‑rutii­nit ovat koh­dil­laan, mukaan on mah­tu­nut jo isom­pia ja haas­teel­li­sem­pia pro­jek­teja.

Tällä het­kellä Saa­nan työ­pöy­dällä on teh­tä­vää lai­dasta lai­taan: esi­mer­kiksi jär­jes­tel­mien ja lait­teis­to­jen käyt­töön­ot­toja, muut­to­pro­jek­teja, pal­ve­lin­rat­kai­suja, inte­graa­tioi­den käyt­töön­ot­toa ja orga­ni­saa­tio­muu­tok­siin liit­ty­viä jär­jes­te­lyjä. Saana sanoo ole­vansa ”kaik­ki­ruo­kai­nen”, mitä tulee pro­jek­tei­hin – mikään ei ole hänestä liian iso tai liian pieni.

Saana kokee ole­vansa par­haim­mil­laan sel­lai­sissa tilan­teissa, joissa pro­jek­tissa tulee mut­kia mat­kaan. Sil­loin täy­tyy kysyä, sel­vit­tää, kysyä lisää ja lopulta löy­tää reitti, jonka kautta pro­jekti voi­daan viedä suun­ni­tel­mal­li­sesti maa­liin.  

- Tyk­kään sala­po­lii­si­työstä, jota pro­jek­ti­pääl­li­kön työ usein onkin. On ins­pi­roi­vaa, kun pää­sen etsi­mään tie­toa, yhdis­te­le­mään lan­koja ja sel­vit­tä­mään, kuka osaa aut­taa mis­sä­kin asiassa eteen­päin. Samalla se opet­taa myös mei­dän omasta talosta val­ta­vasti, kun pää­sen tutus­tu­maan mui­hin kol­le­goi­hin ja hei­dän osaa­mi­sa­luei­siinsa, Saana kuvaa.

Pro­jek­tista vas­ta­tes­saan Saa­nalle olen­nai­sinta onkin tunne siitä, että hän voi aut­taa ja että häntä tar­vi­taan.

- On ihan paras tunne, kun saan sel­vi­tet­tyä jon­kin haas­teel­li­sen asian ja pro­jek­tissa pääs­tään taas eteen­päin. Se on todella pal­kit­se­vaa, hän sanoo.

Saa­nan vah­vuu­det pro­jek­ti­pääl­lik­könä kul­mi­noi­tu­vat hänen työ­taus­to­jensa yhdis­tel­mästä. Hänellä on arvo­kasta ja laa­jaa koke­musta eri työ- ja asia­kas­roo­leista, ja nyt koke­musta on ker­ty­nyt myös inhouse-yhtiön puo­lelta. Sen ansiosta hän kyke­nee lähes­ty­mään pro­jek­te­jaan monelta eri kan­tilta.

- Ihmis­läh­töi­syys on minulle se kaik­kein tär­kein juttu, mutta en ole täy­sin toope tek­no­lo­gian­kaan kanssa. Siitä on pal­jon etua pro­jek­ti­pääl­li­kön teh­tä­vässä, kun osaa arvioida pro­jek­tin asioita monesta eri näkö­kul­masta ja roo­lista käsin.

Jo hoi­toa­lan koke­mus on kas­vat­ta­nut Saa­nan työ­ot­tee­seen oman­lais­taan jämäk­kyyttä. Pro­jek­ti­pääl­li­kön on uskal­let­tava vaa­tia, teh­tävä jär­ke­viä pää­tök­siä, oltava täs­mäl­li­nen ja vie­tävä asioita joh­don­mu­kai­sesti eteen­päin.

- Vaa­din, että sovi­tut asiat teh­dään, mutta kyllä minulta löy­tyy myös huu­mo­ria. Yhteis­työ voi olla tuot­te­liasta ja haus­kaa samaan aikaan, Saana huo­maut­taa.

Kalen­te­riin pitää jät­tää tilaa myös ajat­te­lulle

Saa­nan työ­arki pitää sisäl­lään muun muassa eri­lai­sia pala­ve­reja, vies­tit­te­lyä, asioi­den sel­vit­tä­mistä, tilan­tei­den kir­kas­ta­mista ja pal­jon kes­kus­te­luja sekä asiak­kai­den että mei­ta­lais­ten kes­ken.

Vaikka työ­arki on toi­si­naan kii­reistä, Saana haluaa antaa asian­tun­ti­joille tar­vit­ta­van työ­rau­han ja poh­tii tark­kaan, mil­loin on syytä jär­jes­tää yhtei­nen pala­veri ja mil­loin ei. Saana perään­kuu­lut­taa, että tär­keää on jät­tää aikaa myös asioi­den ajat­te­luun:

- Ei ole hyö­tyä juosta pala­ve­rista toi­seen, jos ei ehdi tehdä var­si­naista työtä kun­nolla. Siksi varaan työ­päi­viini aikaa myös sii­hen, että voin rau­hassa aja­tella ja suun­ni­tella pro­jek­tei­hin liit­ty­viä asioita koko tii­min puo­lesta, hän kiteyt­tää.

Se, miten täällä puhu­taan vaik­kapa arvoista, näkyy oikeasti arjessa.

”Olen lot­to­voit­taja, että pää­sin Mei­taan töi­hin”

Saana kehuu Mei­taa työ­paik­kana varauk­setta. Hän arvos­taa sitä, että perus­asiat toi­mi­vat ja työn­te­ki­jöitä arvos­te­taan. Hän mai­nit­see eri­tyi­sesti avoi­muu­den, joh­don saa­vu­tet­ta­vuu­den ja sen, että työn­te­ki­jät oikeasti osal­lis­te­taan mukaan esi­mer­kiksi stra­te­gia­työ­hön.

- Täällä ei hie­nos­tella juh­la­pu­heissa. Se, miten täällä puhu­taan vaik­kapa arvoista, näkyy oikeasti arjessa. Se on har­vi­naista, Saana sanoo.

- Jos Lap­peen­ran­taan meni aiem­min tänä vuonna Euro­jack­pot-voitto, niin kyllä minä­kin koen ole­vani lot­to­voit­taja, kun sain tulla Mei­talle töi­hin. Olen ylpeä, että voin sanoa ole­vani mei­ta­lai­nen. Tämä on oikeasti hyvä paikka olla, hän hymyi­lee.

Työn vas­ta­pai­noksi Saana saa ener­giaa lii­kun­nasta ja tans­sista, sillä hän on har­ras­ta­nut lava- ja rock’n’swing-tansseja jo 15-vuo­ti­aasta läh­tien. Viime vuo­sina tanssi on jää­nyt toi­sen vapaa-ajan pro­jek­tin vuoksi hie­man taka-alalle: Saa­nalla on par­hail­laan meneil­lään mas­sii­vi­nen, 1950-luvulla raken­ne­tun rin­ta­ma­mies­ta­lon täys­re­montti.

- Siellä on saa­nut kan­taa kiviä, pur­kaa vint­tiä ja raken­taa vaikka mitä uutta. Se on fyy­sistä teke­mistä, mutta var­sin pal­kit­se­vaa, kun näkee kät­tensä jäl­jen, Saana kuvai­lee.

Arkeen kuu­lu­vat myös ala­kou­lui­käi­set lap­set, joi­den kanssa puu­hail­laan ja vie­te­tään aikaa ren­nosti yhdessä.  Välillä Saana heit­täy­tyy myös pit­käl­leen soh­valle, nap­paa suklaa­le­vyn ja kat­soo Yle Aree­nasta dek­ka­reita – elä­mässä on välillä hyvä myös pysäh­tyä het­keksi.