Rat­kai­su­kes­kei­nen ICT-asian­tun­tija Valt­teri kehit­tää jär­jes­tel­miä ja osaa­mis­taan

Valt­teri Blom työs­ken­te­lee Mei­tan toi­mia­la­jär­jes­tel­mä­tii­missä, ja hän vas­taa kol­le­goi­densa kanssa nel­jän jul­kis­hal­lin­non kes­kei­sen jär­jes­tel­män toi­min­nasta ja kehit­tä­mi­sestä. Valt­teri naut­tii työs­tään, joka vaa­tii paitsi tek­nistä osaa­mista, myös pit­kä­jän­tei­syyttä sekä kykyä omak­sua jat­ku­vasti uutta.

Myyn­ti­työ vaih­tui IT-alan teh­tä­viin

Valt­teri on syn­ty­nyt alun perin Hel­sin­gissä, mutta suu­rim­man osan elä­mäs­tään hän kas­va­nut ja asu­nut Lap­peen­ran­nassa. Hän val­mis­tui data­no­miksi keväällä 2017 ja siir­tyi suo­raan kou­lun pen­kiltä myy­mä­lä­työ­hön kodin­tek­nii­kan pariin.

Kuusi myyn­ti­työssä vie­tet­tyä vuotta opetti Valt­te­rille suu­ren mää­rän asia­kas­pal­velu- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toja. Lopulta hänelle tuli kui­ten­kin tunne, että eikö­hän myyn­ti­hom­mat ole nyt nähty. Myös työt IT:n ja tek­no­lo­gian saralla alkoi­vat hou­ku­tella häntä entistä enem­män.

– Myyn­ti­työssä eri­tyi­sesti kau­pan alan hek­ti­syys ja jat­ku­vat tulos­pai­neet alkoi­vat mais­tua puulta, joten piti löy­tää jotain uutta. Niinpä pää­tin kokeilla, pää­si­sinkö niin sano­tusti oman alan hom­miin.

Valt­teri pisti tuu­masta toi­meen, ja lait­toi syk­syllä 2022 hake­muk­sen Mei­taan sil­loin avoinna ollee­seen työ­paik­kaan Imat­ralle. Suo­raan ei ensim­mäi­nen työn­ha­ku­keikka tuo­nut Valt­te­rille vielä työtä, joten hän kokeili toista lähes­ty­mis­ta­paa:

– Lai­toin Mei­taan avoi­men hake­muk­sen, ja sen poh­jalta minut kut­sut­tiin haas­tat­te­luun ja minulle tar­jot­tiin työtä sil­loi­sesta Ser­vice­des­kistä, nykyi­sestä ICT-pal­ve­lu­pis­teestä. Otin muitta mut­kitta pai­kan vas­taan.

Kiin­nos­tus tek­niik­kaa koh­taan syn­tyi jo lap­sena. Purin ja kasa­sin ensim­mäi­sen tie­to­ko­neeni noin kym­men­vuo­ti­aana.

Uusi alku työ­uralle ICT-pal­ve­lu­pis­teessä

Valt­teri aloitti vuo­den 2023 alussa työnsä Lap­peen­ran­nassa Mei­tan ICT-pal­ve­lu­pis­teessä vaki­tui­sena työn­te­ki­jänä. Vaikka hänellä ei suo­raan alan työ­ko­ke­musta ollut, osaa­mista häneltä löy­tyi.

- Kiin­nos­tus tek­niik­kaa koh­taan syn­tyi jo lap­sena. Purin ja kasa­sin ensim­mäi­sen tie­to­ko­neeni noin kym­men­vuo­ti­aana.

- Har­ras­tu­nei­suu­den ja myös opin­to­jen avulla minulla oli sel­keä vii­te­ke­hys työstä, jota läh­din sil­loin teke­mään, ja olin inno­kas oppi­maan uutta. Olen muu­ten­kin enem­män sel­lai­nen ihmi­nen, joka oppii par­hai­ten teke­mällä.

Alku­tai­pa­leensa ICT-pal­ve­lu­pis­teellä Valt­teri muis­taa olleen inten­sii­vistä, sillä hänellä nime­no­maan oli pal­jon uutta opit­ta­vaa. Kädet pää­si­vät syvälle saveen heti.

– Ensim­mäi­set pari kuu­kautta olin­kin aika ”huuli pyö­reänä”, sillä ei kos­kaan tien­nyt, millä asialla asia­kas soit­taa ja mitä kysy­tään. Pää­sin kui­ten­kin pian jyvälle ja työ­hön tuli var­muutta ja rutii­nia.

Asia­kas­pal­ve­lu­ko­ke­mus on ollut Valt­te­rin valt­ti­kortti hänen Meita-uransa alusta läh­tien. Työ ICT-pal­ve­lu­pis­teessä vaati paitsi tek­ni­siä val­miuk­sia, myös ennen kaik­kea tai­toja ihmis­ten koh­taa­mi­seen.

– Työ pal­ve­lu­pis­teessä on mie­les­täni puh­taasti asia­kas­pal­ve­lua. Pitää osata kuun­nella ja aut­taa asia­kasta par­haansa mukaan, kom­mu­ni­koida sel­keästi ja koh­data asiak­kaat eri­lai­sissa tilan­teissa. Omat aiem­min han­ki­tut asia­kas­pal­ve­lu­tai­dot tuli­vat jo sil­loin ja tule­vat edel­leen kovaan käyt­töön, Valt­teri ker­too.

Työni voi olla lop­pu­käyt­tä­jälle aika näky­mä­töntä, mutta silti se on erit­täin tär­keää – jotta jul­ki­nen pää­tök­sen­teko toi­mii, täy­tyy sii­hen liit­ty­vien jär­jes­tel­mien toi­mia suju­vasti ja ongel­mitta.

Hyppy syvään pää­tyyn toi­mia­la­jär­jes­tel­mien tii­miin

Parin ICT-pal­ve­lu­pis­teessä vie­te­tyn vuo­den jäl­keen Valt­teri alkoi kai­vata uusia amma­til­li­sia haas­teita. Kun hän kuuli, että toi­mia­la­jär­jes­tel­mä­tii­missä tar­vit­tai­siin lisä­kä­siä, ei Valt­teri epä­röi­nyt tart­tua tilai­suu­teen.

Valt­teri aloitti työ­kier­ron 2025, ja sen myötä hän pää­tyi nykyi­seen työ­hönsä 14-hen­ki­sen toi­mia­la­jär­jes­tel­mä­tii­min ICT-asian­tun­ti­jaksi. Nykyi­sessä teh­tä­väs­sään hän vas­taa asian­hal­linta- ja arkis­toin­ti­jär­jes­tel­mien pal­ve­lu­tuo­tan­nosta ja kehi­tyk­sestä yhdessä kah­den lähim­män kol­le­gansa kanssa.

– Hyp­pä­sin ihan eri­lai­seen maa­il­maan, vaikka olen edel­leen saman fir­man pal­ve­luk­sessa. Se tun­tui moti­voi­valta, että pää­sen kehit­tä­mään omaa osaa­mis­tani, Valt­teri valot­taa.

Työs­sään Valt­teri yllä­pi­tää ja kehit­tää yhdessä kol­le­goi­densa kanssa nel­jää jär­jes­tel­mää: Dynas­tya, M‑Filesia, X‑Archivea sekä Whist­le­blower ‑ilmoi­tus­ka­na­vaa. Kaikki neljä ovat kes­kei­siä jär­jes­tel­miä kun­tien ja hyvin­voin­tia­luei­den viran­omais­do­ku­men­taa­tion ja pää­tök­sen­teon tukena. Jär­jes­tel­missä pyö­ri­te­tään jul­ki­sen hal­lin­non viral­li­sia aineis­toja, kuten kokous­pöy­tä­kir­joja, esi­tys­lis­toja, pää­tök­siä sekä salassa pidet­tä­viä doku­ment­teja.

- Pää­sin sukel­ta­maan heti syvään pää­tyyn. Oli todella sil­miä avaa­vaa päästä tutus­tu­maan jul­kis­hal­lin­non pää­tök­sen­te­koon tek­ni­sestä näkö­vink­ke­listä. Työni voi olla lop­pu­käyt­tä­jälle aika näky­mä­töntä, mutta silti se on erit­täin tär­keää – jotta jul­ki­nen pää­tök­sen­teko toi­mii, täy­tyy sii­hen liit­ty­vien jär­jes­tel­mien toi­mia suju­vasti ja ongel­mitta.

Pro­jek­timme saat­ta­vat kes­tää kuu­kausia tai jopa useam­man vuo­den. Työssä pitää olla pit­kä­jän­tei­nen ja jak­saa paker­taa eteen­päin yksi asia ker­ral­laan.

Pit­kä­jän­tei­syyttä, uuden oppi­mista ja yhteis­työ­tai­toa

Taval­li­sesti Valt­te­rin työ­päi­vät täyt­ty­vät säh­kö­pos­tien käsit­te­lystä, jär­jes­tel­mien toi­min­nan tar­kis­ta­mi­sesta, pala­ve­reista, kehi­tys­pro­jek­teista ja ongel­mien sel­vi­tyk­sistä. Rutii­nien ohella työ­päi­vät ovat jos­kus kii­rei­siä­kin, sillä jos jos­sain jär­jes­tel­mässä havai­taan ongel­ma­ti­lanne, on se rat­kais­tava vii­py­mättä.

- Näi­den jär­jes­tel­mien koh­dalla puhu­taan kui­ten­kin yhteis­kun­nal­li­sesti mer­kit­tä­vistä asioista. Jos ne eivät toimi oikein, se voi jar­rut­taa pää­tök­sen­te­koa huo­mat­ta­vasti.

Hän on edel­leen myös asiak­kai­den kanssa teke­mi­sissä, mutta hie­man eri tasolla kuin aiem­min:

– Teen nykyi­sin tii­vistä yhteis­työtä asiak­kai­den pää­käyt­tä­jien ja eri asian­tun­ti­joi­den kanssa. En ole juu­ri­kaan enää lop­pu­käyt­tä­jien kanssa teke­mi­sissä, vaan suo­raan asiak­kaan orga­ni­saa­tion avain­hen­ki­löi­den kanssa.

Valt­teri naut­tii nykyi­sessä työs­sään siitä, että se vaa­tii häneltä pal­jon: rat­kai­su­kes­kei­syyttä, kykyä omak­sua uutta, kär­si­väl­li­syyttä ja yhteis­työ­tai­toja. Työ on vas­tuul­lista, ja lain­sää­däntö ohjaa sitä suu­resti.

- Siksi siitä pitää olla koko ajan perillä. Esi­mer­kiksi jär­jes­tel­miin teh­tä­vät muu­tok­set edel­lyt­tä­vät jat­ku­vaa kou­lut­tau­tu­mista lain­sää­dän­nön osalta.

Eteen tule­vat kehi­tys­koh­teet eivät myös­kään aina rat­kea heti. Jot­kut jär­jes­tel­miin teh­tä­vät muu­tok­set vaa­ti­vat pidem­pää työstö- ja poh­dinta-aikaa, eikä nii­den kanssa kan­nata olla liian hätäi­nen.

- Sekin on vain pitä­nyt hyväk­syä, että jos­kus asioissa kes­tää. Pro­jek­timme saat­ta­vat kes­tää kuu­kausia tai jopa useam­man vuo­den. Työssä pitää­kin olla pit­kä­jän­tei­nen ja jak­saa paker­taa eteen­päin yksi asia ker­ral­laan.

Muu­tos­ten eteen täy­tyy tehdä töitä, ja uusia mah­dol­li­suuk­sia on etsit­tävä itse aktii­vi­sesti.

”Ker­taa­kaan ei ole kadut­ta­nut”

Tii­mi­ään Valt­teri kehuu vuo­laasti. Vaikka hänen muut tii­mi­läi­sensä ovat nel­jällä eri paik­ka­kun­nalla, kom­mu­ni­kointi ja vuo­ro­vai­ku­tus toi­mii hyvin säh­köis­ten kana­vien kautta. Lap­peen­ran­nan toi­mis­tolla Valt­teri pyr­kii käy­mään vii­koit­tain, pää­osin hän työs­ken­te­lee kui­ten­kin etänä.

Valt­teri viih­tyy tie­to­ko­neen ääressä myös vapaa-ajalla. Vaikka työ teh­dään­kin tiu­kasti näyt­tö­päät­teen ääressä, har­ras­tu­nei­suus tek­ni­siin vem­pe­lei­siin on edel­leen säi­ly­nyt.

Tek­no­lo­gia­kiin­nos­tuk­sen vas­ta­pai­noksi Valt­teri ren­tou­tuu ulkoi­le­malla ja ruo­an­lai­ton parissa. Eri­tyi­sesti pizzan teke­mi­nen on hänen bra­vuu­rinsa, ja paras pohja teh­dään tie­ten­kin itse. Hän kohot­taa pizza­tai­ki­naa vähin­tään vuo­ro­kau­den, mie­lel­lään kaksi.

– Pizzan­teossa on jotain tera­peut­tista, koko pro­sessi rau­hoit­taa, Valt­teri nau­rah­taa.

Mei­tassa Valt­teri on viih­ty­nyt todella hyvin, ja töi­hin on aina ollut kiva tulla.

– Ker­taa­kaan ei ole kadut­ta­nut, että tulin Mei­taan töi­hin. Olen tyy­ty­väi­nen sii­hen, miten olen saa­nut tehdä työtä ja kehit­tyä ammat­ti­lai­sena.

Valt­teri kokee vah­vuuk­siensa työ­elä­mässä ole­van nopea oppi­mis­kyky ja halu nähdä vai­vaa asioi­den eteen, ja että ne ovat aut­ta­neet häntä eteen­päin mie­lek­käälle ura­po­lulle.

– En ole kos­kaan olet­ta­nut, että asiat tapah­tu­vat itses­tään. Muu­tos­ten eteen täy­tyy tehdä töitä, ja uusia mah­dol­li­suuk­sia on etsit­tävä itse aktii­vi­sesti. Sen ansiosta olen pääs­syt ete­ne­mään työs­säni halua­maani suun­taan.