Nina Laapio on kulkenut pitkän urapolun palkanlaskennan parissa. Nyt hän hyödyntää muutosmyönteisyyttään ja vuosien saatossa kerrytettyä asiantuntemusta pääkäyttäjätiimissä, jossa keskiössä ovat järjestelmien kehittäminen ja yhteistyö.
Joutsenolainen Nina työskentelee henkilöstöhallinnon vastaavana asiantuntijana Personec-palkkajärjestelmän pääkäyttäjätiimissä. Hän aloitti tässä tehtävässä vuoden alussa, ja sitä ennen hän oli jo ehtinyt paiskia töitä palkanlaskennan parissa jo vuosikymmeniä.
Nina aloitti työuransa jo vuonna 1984 Lappeenrannan kaupungin rahatoimistossa. Hän pääsi työn syrjään kiinni kesätyön kautta:
– Olin juuri valmistunut merkonomiksi, ja hain kesätyöpaikkoja ja päädyin sitä myöten rahatoimistoon. En ollut ikinä kuullutkaan rahatoimistosta, kavereiden kanssa vain mietittiin, että mitähän siellä oikeasti tehdään, Nina kertoo.
Kun Lappeenrannan kaupunki ulkoisti palkanlaskennan Saitalle 2000-luvun puolella, Nina siirtyi töihin sinne ja myöhemmin siitä edelleen Meitaan.
– Eli periaatteessa samassa työympäristössä on tullut oltua koko tähänastisen työuran ajan, vaikka työnantaja on välissä vaihtunut, Nina pohtii.
Minulla aina raksuttaa, kuinka asiat voisi tehdä toisin ja kuinka asioita voisi kehittää.
Paperille kirjoittajasta tietokoneen käyttäjäksi
Ninan pitkä ura palkanlaskennan parissa on kulkenut käsi kädessä teknologian kehityksen ja työelämän murrosten kanssa. Vaikka palkanlaskenta on työnä pysynyt samantyyppisenä, ympäröivä maailma on vuosien saatossa muuttunut ja arjen työssä on saanut tottua isoihinkin muutoksiin.
Nina kertoo esimerkin: vielä 1984 rahatoimistossa palkkoihin liittyviä koodeja kirjoitetiin paperille, ja ne välitettiin erikseen tallentajille, jotka syöttivät tiedot eteenpäin. Sitten 1990-luvulla tietokoneiden käyttöönotto mullisti työn tekemisen täysin. Käsin paperille tehty laskenta vaihtui tietokoneella näpyttelyyn, ja palkanlaskijat alkoivat itse syöttää tietoja suoraan järjestelmiin.
– Niin sanotusti heikompia muutokset hirvittivät. Itse taas en ole koskaan kyseenalaistanut sitä, miksi mennään kehityksessä eteenpäin.
– Olen muutenkin erittäin muutosmyönteinen, ja se on auttanut minua sopeutumaan uusiin järjestelmiin ja työtehtäviin. Minulla aina raksuttaa, kuinka asiat voisi tehdä toisin ja kuinka asioita voisi kehittää. Enää ei huvittaisi kirjoittaa koodeja papereille, Nina nauraa.
Olen utelias ja aina kiinnostunut tonkimaan asioita, ja nykyisessä tehtävässä sitä on saanut tehdä ihan työkseen!
Uusi suunta uralle löytyi pääkäyttäjätiimistä
Vuoden 2025 alussa Nina pääsikin hyödyntämään uteliasta ja sopeutuvaa luonnettaan, kun häneltä kysyttiin kiinnostusta siirtyä pääkäyttäjätiimiin. Varsinainen palkanlaskenta sai jäädä, ja uudessa työroolissaan Nina saa keskittyä palkanlaskennan järjestelmien kehittämiseen, ylläpitoon ja niihin liittyvään asiantuntemukseen.
Alku uudessa tiimissä oli jännittävää aikaa kaiken ollessa uutta. Tiimin vankkumaton tuki ja mahdollisuus kokeilla ja tutkia itse ovat auttaneet Ninaa sopeutumaan uuteen työrooliinsa.
– Olen utelias ja aina kiinnostunut tonkimaan asioita, ja nykyisessä tehtävässä sitä on saanut tehdä ihan työkseen! En enää voisi kuvitellakaan palaavani vanhoihin työtehtäviin, hän kertoo.
Aiemmin Ninan työ piti sisällään perinteisiä palkanlaskennan tehtäviä, kuten työnantajatilityksiä, selvitysten tekoa, palkka-ajojen tarkistusta ja opastamista. Nykyisin hän pääsee sukeltamaa pintaa syvemmälle palkanlaskennan järjestelmien maailmaan. Nina tekeekin suurimmaksi osaksi työtä Personec F2 ‑järjestelmän kanssa.
Työpäivinään Nina muun muassa muokkailee järjestelmään uusia nimikkeitä, pohtii kehittämiskohteita sekä ”tutkailee ja tonkii” aina tarvittaessa, jos järjestelmässä on jotain vikaa. Nina pitää myös yhteyttä järjestelmätoimittajiin esimerkiksi kehityskohteisiin liittyen.
Ninan muut tiimiläiset työskentelevät Lappeenrannassa, Joensuussa ja Mikkelissä. Tiimi on paljon yhteyksissä keskenään, ja säännölliset Teams-palaverit luovat vahvan pohjan hyvälle yhteistyölle ja tiimihengelle.
– Puhumme niin sanotusti samaa kieltä ja ymmärrämme toisiamme hyvin. Tuntuu ettei tarvitse tehdä mitään täysin yksinään. Se helpottaa yhteistyötä ja tukee työssä onnistumista, Nina kuvailee.
Olen aina tykännyt näistä hommista: työ on pikkutarkkaa, ja pääsen ratkomaan erilaisia ongelmia sekä kehittämään uusia toimintatapoja.
Palkanlaskentaa jo neljä vuosikymmentä
Ninalla on takanaan huikeat neljä vuosikymmentä palkanlaskennan parissa, ja hänestä huokuu, kuinka hän on edelleen innostunut ja utelias tekemäänsä työtä kohtaan. Mistä tämä into oikein kumpuaa?
Nina myöntää työn oleva hänelle intohimo, ja työn imu jää hänellä helposti päälle. Kivat työkaverit ovat myös vahvistaneet työssä viihtymistä, vanhimpien työkavereiden ollessa niitä keihin hän tutustui jo 80-luvulla rahatoimiston aikoina.
– Loppupeleissä olen vain aina tykännyt näistä hommista: työ on pikkutarkkaa, ja pääsen ratkomaan erilaisia ongelmia sekä kehittämään uusia toimintatapoja. Kyllähän se jostain kertoo, kun näin monen vuoden jälkeen tykkään edelleen työstäni.
Nina kuitenkin lisää, että vaikka hän nauttii työstään, siitä pitää myös malttaa päästää irti. Vapaa-aikanaan hän ei työasioita pohdi, vaan keksii kaikkea muuta mieleistä puuhattavaa.
– Ikä on varmaan auttanut tässä, että osaan ottaa työssä rennommin.
Erityisesti eläinten hoitaminen ja luonnon rauha auttavat irrottautumaan ja tuovat rauhaa.
Etätyö tuo joustavuutta, maaseudun rauha palauttaa
Meitassa Nina on saanut mahdollisuuksia edetä urallaan, ja hän kokee, että Meita tukee hienosti työntekijöidensä urakehitystä – hänen itsensä siirtyminen pääkäyttäjätiimiin on tästä hyvä esimerkki.
– Meita on tarjonnut mahdollisuuksia kehittyä ja viihtyä työssä. Se merkitsee minulle paljon ja kasvattaa sekä ylläpitää omaa työmotivaatiota, Nina toteaa.
Yhtenä työhyvinvointia lisäävänä asiana Nina arvostaa Meitassa erityisesti etätyömahdollisuutta, sillä se on tuonut hänen arkeensa kaivattua joustavuutta. Nina asuu maaseudulla vanhalla maatilalla, ja etätöiden ansiosta työmatkat jäävät nyt minimiin.
– Pidän siitä, että ei tarvitse ajaa joka arkipäivä montaa kymmentä kilometriä töihin. Vuosia niin tuli tehtyä, kun ajelin Joutsenosta Lappeenrantaan. Tuntuu hyvältä, kun nyt pääsee jo vähän helpommalla.
Työn vastapainona Nina viettää paljon aikaa luonnossa sekä lukuisten kotieläinten – koiran, kissojen, lampaiden ja kanojen – parissa. Lisäksi lastenlasten kanssa vietetty aika tuo iloa ja palautumista arkeen.
– Täällä maalla riittää myös sitä omaa hommaansa, jotka eroavat töistä juuri sopivasti. Erityisesti eläinten hoitaminen ja luonnon rauha auttavat irrottautumaan ja tuovat rauhaa, Nina kiteyttää.