Taas me koh­dat­tiin

Mei­ta­lai­set kokoon­tui­vat tou­ko­kuussa hen­ki­lös­tön kehit­tä­mis­päi­vään ja se sai myös tämän van­nou­tu­neen etä­työ­läi­sen lii­kah­ta­maan (taas ker­ran) Lap­peen­ran­nan lin­noi­tuk­sessa sijait­se­valle Keh­ruu­huo­neelle. Kysei­nen tapah­tuma kul­kee myös nimellä ”Get toget­her” ja mie­les­täni tapah­tu­man par­hautta on juuri tuo kol­le­goi­den näke­mi­nen. Täl­lä­kin ker­taa sai hyviä nau­ruja ja oli muka­vaa vaih­taa kuu­lu­mi­sia ihmis­ten kanssa, joita näkee har­vem­min.

Get toget­her jär­jes­tet­tiin kol­mella eri paik­ka­kun­nalla (Joen­suu, Lap­peen­ranta ja Mik­keli) ja luon­teel­taan tapah­tuma on ”hybri­di­mal­li­nen” eli osa esi­tyk­sistä oli Lap­peen­ran­nassa, osa Joen­suussa ja ne jaet­tiin strii­minä muille. Tapah­tu­massa meitä kou­lutti orga­ni­saa­tiop­sy­ko­logi Pekka Tölli ja futu­risti Perttu Pölö­nen. Hei­dän lisäk­seen meitä viih­dyt­tä­mässä oli Imat­ran impro­teat­teri Imatra syndrooma.

Kävin läpi omaan puhe­li­meen tapah­tu­massa raa­pus­ta­miani muis­tiin­pa­noja tätä blo­gi­kir­joi­tusta suun­ni­tel­lessa. Esi­tyk­sistä olin mui­den muis­tiin­pa­no­jen ohella kir­joit­ta­nut:

• ”Arvos­tus, näytä se teoilla, kuun­tele, ole läsnä ja auta”
• ”Uskalla olla aloit­te­lija”

Yri­tän vähän avata teille luki­joille näitä aja­tuk­sia, joita itsel­leni olin kir­jan­nut ylös.

Arvos­tus

Pekka Töl­lin puheen­vuo­rossa oli kyse arvos­tuk­sesta ja koh­taa­mi­sista. Esi­tyk­sessä ehkä suu­rin sanoma itsel­leni oli juuri tuo “ole läsnä”. Var­mas­ti­kin jot­kut hen­ki­löt voi­vat samais­tua tähän.

Nyky­ään kun infor­maa­tiota vir­taa joka suun­nasta, moni meistä yrit­tää hal­lita useita asioita samaan aikaan. Jot­kut sen­kin var­masti hal­lit­see, mutta uskal­tai­sin väit­tää, että moni meistä tekisi asiat tehok­kaam­min, kun kes­kit­tyisi yhteen asi­aan ker­ralla. Pääl­lek­käis­ten asioi­den teke­mi­sen vähen­tä­mi­nen aut­taisi esi­mer­kiksi pala­ve­rien tehok­kuu­teen, koska olet läsnä siinä tilan­teessa. Läs­nä­olo tuo var­masti sitä arvos­tuk­sen tun­netta samassa tilan­teessa ole­ville ihmi­sille, jotka huo­mio­tasi tai työ­pa­nos­tasi tar­vit­se­vat.

Tuo läsnä ole­mi­nen kuu­los­taa hel­polta, mutta hel­posti sitä ajat­te­lee “vas­taanpa tähän yhteen vies­tiin nopeasti tässä pala­ve­rin aikana” ja saat­taa­kin mennä jotain tär­keää ohi. Ehkä on ole­massa ase­mia, joissa on pakko huo­mioida kaikki tule­vat vies­tit, mutta aina­kin omalla koh­dal­lani yri­tän jat­kossa edel­leen­kin lisätä läs­nä­oloa ja kes­kit­tyä sii­hen mikä on aiheena. Sama pätee tie­tysti mui­hin sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin, kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lui­hin jne. Haas­tai­sin­kin tei­dät luki­jat teke­mään saman ja tuo­maan arvos­tuk­sen tun­netta vas­ta­puo­lille.

Uskalla olla aloit­te­lija

Perttu Pölö­sen puheen­vuo­rosta tär­kein sanoma itselle oli “uskalla olla aloit­te­lija”. Lausah­dus kuu­losti ensin todella has­sulta idealta — yleen­sä­hän pyri­tään ole­maan asian­tun­tija tai ammat­ti­lai­nen. Miksi minä haluai­sin olla aloit­te­lija? Kyse ei kui­ten­kaan ole siitä, ettei saisi olla oman alansa tie­täjä, vaan pitää uskal­taa lähes­tyä asioita aloit­te­li­jan aja­tus­maa­il­malla.

Hyvä esi­merkki aloit­te­li­jan aja­tus­maa­il­man käyt­tä­mi­sestä on esi­mer­kiksi jon­kin uuden sovel­lus­ver­sion opet­telu. Jos olet käyt­tä­nyt van­haa ver­siota sovel­luk­sesta, sinulla on luul­ta­vasti jo käsi­tys missä eri toi­min­nal­li­suu­det ovat. Tämä saat­taa joh­taa uuden sovel­luk­sen koh­dalla ärty­myk­seen, kun et löy­dä­kään niitä samoja toi­min­nal­li­suuk­sia. Jos taas hei­tät­kin kaikki van­hat opi­tut tavat romu­kop­paan ja kat­sot sovel­luk­sen uutta ver­siota aloit­te­li­jan sil­min, saa­tat huo­mata, että toi­min­nal­li­suuk­sien opet­telu onkin hel­pom­paa.

Itsel­leni tässä isoin oival­lus oli, että tie­to­ko­nei­den ja puhe­li­mien osalta kysei­nen aja­tus­maa­ilma olisi var­masti hyvä omak­sua. Sovel­luk­sien ulkoasu muut­tuu ja kaik­kia samoja toi­min­nal­li­suuk­sia ei uusissa ver­sioissa pakosti ole. Vali­tet­ta­vasti kaikki muu­tok­set eivät ole jokai­sen käyt­tä­jän mie­leen ja tuo­vat häm­men­nystä, mutta uusien toi­min­nal­li­suuk­sien opet­telu voi olla hel­pom­paa, kun ei oleta asioi­den löy­ty­vän samoista pai­koista kuin van­hassa ver­siossa.

Tämä sama idea pätee mie­les­täni myös työssä ole­viin toi­min­ta­ta­poi­hin. Jos jokin asia on tehty samalla tavalla vuo­sia ja kol­lega ehdot­taa uutta toi­min­ta­ta­paa, ei ideaa kan­nata hylätä suo­raan. Astu­taan pois omalta muka­vuusa­lu­eelta ja kokeil­laan uutta, jos­kus uusi tapa voi olla oikeasti tehok­kaampi.

Ilolla yhdessä

Koska aloi­tin tämän blo­gi­teks­tin ker­to­malla Mei­tan Get toget­her tapah­tu­masta, pakko vielä sanoa jotain Imat­ran impro­teat­te­rista. Jos jos­kus tulee mah­dol­li­suus nähdä hei­dän esi­tyk­si­ään, niin suo­sit­te­len! Oli usko­ma­tonta nähdä, kuinka kysei­set esiin­ty­jät pys­tyi­vät mukau­tu­maan tilan­tee­seen kuin tilan­tee­seen. Voin luul­ta­vasti sanoa, etten ollut ainoa, joka kysei­selle esi­tyk­selle nau­roi välillä vedet sil­missä. Kai­ken oppi­mi­sen ja nau­ra­mi­sen jäl­keen Get toget­her ‑päivä päät­tyi ja mei­ta­lai­set suun­ta­si­vat pois Keh­ruu­huo­neelta. Jäin itse vielä het­keksi tapah­tu­man jäl­keen vaih­ta­maan kuu­lu­mi­sia kol­le­goi­den kanssa ennen kotiin­läh­töä.

Joni Laakso
ICT-suun­nit­te­lija