Marjo on esi­hen­ki­lönä oman tii­minsä val­men­taja

Esi­hen­ki­lö­työ on koke­muk­sieni mukaan saman­laista alasta riip­pu­matta. Kes­kiössä ovat aina ihmi­set, joi­den ympä­rille oma joh­ta­mis­työ mukau­tuu.

Marjo Mahla

Marjo Mahla on ollut Mei­tan Hen­ki­lös­tö­hal­lin­non pal­ve­lu­jen pal­ve­lu­pääl­lik­könä vajaan vuo­den. Hän vetää E‑K Sote-tii­miä, johon kuu­luu vii­ti­sen­toista hen­ki­lös­tö­pal­ve­lui­den asian­tun­ti­jaa. Tii­min työ kyt­key­tyy asiak­kuu­den – Etelä-Kar­ja­lan hyvin­voin­tia­lu­een – pal­kan­las­ken­nan ympä­rille, jol­loin kon­kreet­ti­sia työ­teh­tä­viä ovat esi­mer­kiksi kuu­kausit­tai­set palkka-ajot, aineis­to­jen tal­len­nus sekä viran­omai­syh­teis­työ. Tii­min sisällä on eri­kois­tuttu pie­nem­missä ”mini­tii­meissä” asiak­kaan käy­tössä ole­vien työ­eh­to­so­pi­mus­ten mukaan eri työn­te­ki­jä­ryh­mien palk­koi­hin. Esi­merk­keinä Marjo nimeää muun muassa lää­kä­rit, omais­hoi­ta­jat sekä pelas­tus­työn­te­ki­jät, joi­den pal­kan­las­ken­nassa on huo­mioi­tava omat sään­nök­sensä. Lisäksi osa tii­mi­läi­sistä tekee pal­kan­las­ken­nan ohella muita työ­teh­tä­viä, kuten toi­mii työ­vuo­ro­suun­nit­te­lu­jär­jes­tel­män pää­käyt­tä­jinä. Jouk­koon lukeu­tuu myös muu­ta­mia tun­ti­työ­läi­siä, jotka ovat jat­ka­neet kesä­työnsä jäl­keen tun­ti­työn­te­ki­jöinä:

-Tii­mini on aivan lois­tava, myös amma­til­li­sesti: jouk­koon lukeu­tuu eri-ikäi­siä ihmi­siä ja eri­lai­sia per­soo­nia — niin alalla pit­kään olleita kon­ka­reita kuin tuo­reem­pia­kin teki­jöitä. Tii­mimme ehdo­ton vah­vuus on hyvä tii­mi­henki ja yhdessä teke­mi­nen: autamme ja pidämme toi­nen toi­sis­tamme huolta, Marjo kuvai­lee.

Mar­jon mukaan tii­min työs­ken­te­ly­malli on raken­nettu peri­aat­teelle ”kaikki teke­vät kaik­kea”. Se tar­koit­taa, että työ­teh­tä­vät on jaettu yhtei­siin salk­kui­hin. Jokai­nen työn­te­kijä työs­ken­te­lee yhden sal­kun kanssa yhdestä kah­teen viik­koa, jonka jäl­keen salk­kuja vaih­de­taan. Koska Mei­talla on tapana osal­lis­taa työn­te­ki­jöitä, pää­se­vät tii­mi­läi­set suun­nit­te­le­maan itse työn­jaon eli salk­ku­jen vaih­dot. Mene­tel­mällä var­mis­te­taan muun muassa osaa­mi­sen säi­ly­mi­nen ja kehit­tä­mi­nen sekä työn­teon mie­lek­kyy­den jat­ku­mi­nen.

Oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen hou­kut­teli hake­maan uutta työtä

Marjo on työs­ken­nel­lyt aiem­min päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pan puo­lella ja teh­nyt esi­hen­ki­lö­työtä rei­lut 10 vuotta niin kes­ki­joh­don kuin pääl­lik­kö­ta­son teh­tä­vissä. Häntä moti­voi työ­elä­mässä sekä uuden oppi­mi­nen että itsensä haas­ta­mi­nen. Marjo koki, ettei pys­ty­nyt enää enti­sessä työs­sään anta­maan tii­mil­leen uutta ja haki siksi näkö­kul­man laa­jen­ta­mista uuden työn myötä. Meita oli yhtiönä hänelle tun­te­ma­ton, mutta siellä työs­ken­teli työ­ku­vioista tuttu asiak­kuus- ja vies­tin­tä­joh­taja Antti Hei­no­nen. Marjo vakuut­tui hänen puheis­taan nopeasti:

-Sain Antin ker­to­masta sen kuvan, että Mei­talla on hyvä työil­ma­piiri ja rei­pas teke­mi­sen mei­ninki. Kun luin nykyi­sen teh­tä­väni työ­paik­kail­moi­tuk­sen, ajat­te­lin, että ei ole totta – tässä se on, minun paik­kani! Ilmoi­tus­teksti oli niin kuvaava ja moni kohta meni muu­ten­kin yksiin oman aja­tus­maa­il­mani kanssa. Pää­dyin siten hake­maan Mei­talle, Marjo muis­te­lee.

Hänen mukaansa suo­sit­te­luissa kuultu ”hyvä pös­sis” osoit­tau­tui nopeasti todeksi myös oman työn­te­ki­jä­ko­ke­muk­sen valossa. Fii­lik­seen vai­kutti var­masti osal­taan se, kuinka läm­pi­män vas­taan­o­ton Marjo sai omalta tii­mil­tään. Hän on pyr­ki­nyt pik­ku­hil­jaa kehit­tä­mään omaa pal­kan­las­ken­tao­saa­mis­taan opet­te­le­malla pie­niä asioita. Tämä on aut­ta­nut paitsi työn­te­ki­jöi­den teke­män työn hah­mot­ta­mi­sessa, myös hei­dän asian­tun­ti­juu­tensa ymmär­tä­mi­sessä.

Työtä teh­dään asiak­kaille

Marjo tekee läheistä yhteis­työtä paitsi tii­minsä, myös Mei­tan asiak­kai­den kanssa. Jokai­sella tii­mi­läi­sellä on tär­keä ruu­tunsa koko­nai­suu­den onnis­tu­mi­sessa. Jos perus­teh­tä­vän teke­mi­sessä eli pal­kan­las­ken­nassa tulisi haas­teita, Mar­jon teh­tä­vänä olisi aut­taa, tukea ja kan­nus­taa tii­miä. Muu­toin hänen roo­liinsa sisäl­tyy asiak­kai­den yhteys­hen­ki­lönä toi­mi­mista:

-Tii­mimme tah­to­tila on, että asia­kasta pal­vel­laan mah­dol­li­sim­man hyvin: meille on tär­keää, että kaikki saa­vat palk­kansa oikein ja ajal­laan. Minuun ote­taan asiak­kai­den suun­nasta yhteyttä monessa asiassa ja opin jat­ku­vasti uutta näistä yhtey­de­no­toista. Oma tavoit­teeni on se, että asia­kas saa vas­tauk­sen mah­dol­li­sim­man nopeasti. Näin hänen arkensa on suju­vaa, Marjo mai­nit­see.

Marjo vai­kut­taa omalla työl­lään ensi­si­jai­sesti sii­hen, että asia­kas kokee Mei­tan hyväksi kump­pa­niksi: yhteis­työtä on mukava tehdä ja asiat suju­vat. Hän var­mis­taa saman myös tii­minsä osalta: on tär­keää, että fii­lis pysyy hyvänä ja jokai­sella on mah­dol­li­suu­det onnis­tua työs­sään. Nämä ja muut vai­kut­ta­mi­sen kei­not luo­vat Mar­jolle koke­muk­sen oman työn mer­ki­tyk­sel­li­syy­destä. He pitä­vät esi­mer­kiksi Hen­ki­lös­tö­pal­ve­lu­jen pääl­li­köi­den kes­ken tapaa­mi­sia, jossa miet­ti­vät yhdessä kehi­tet­tä­viä asioita. Näissä het­kissä Mar­jolle syn­tyy tunne kuul­luksi tule­mi­sesta ja siitä, että omilla aja­tuk­silla pää­see aidosti vai­kut­ta­maan yhtei­seen työ­hön.

Pal­ve­lu­pääl­li­kön työ on val­men­ta­mista

Marjo on huo­man­nut, että jokai­nen pal­ve­lu­pääl­likkö tekee työ­tään Mei­talla omalla taval­laan. Hänen mie­les­tään on ollut upeaa, että oma esi­hen­kilö – pal­ve­lu­joh­taja Ville Kärk­käi­nen – on luot­ta­nut kun­kin pääl­li­kön teke­mi­seen eikä tiuk­koja vaa­ti­muk­sia roo­lin raken­ta­mi­selle ole annettu. Marjo seu­raa päi­vit­täin tii­minsä työ­ti­lan­netta: hän käy läpi esi­mer­kiksi asiak­kailta tul­leita pal­ve­lu­pyyn­töjä ja poi­mii niistä omalle työ­pöy­däl­leen akuu­teim­mat. Lisäksi Marjo tut­kii palk­kaoh­jel­man sisään vie­tä­viä sopi­mus­mää­riä sekä tekee yhteis­työtä pro­jek­ti­ryh­miltä tule­vien toi­mek­sian­to­jen parissa. Mar­jon mukaan tyy­pil­li­siä työ­päi­viä ei juu­ri­kaan ole, vaikka hän pyr­kii­kin kalen­te­roi­maan teke­mi­sil­leen run­gon:

-Meillä on tii­mi­pa­la­veri joka viikko, jonka lisäksi pidän jokai­selle sään­nöl­li­siä, hen­ki­lö­koh­tai­sia one-to-one-kes­kus­te­luja. Oma työni on pit­kälti vies­ti­mistä: meillä on iso orga­ni­saa­tio, jossa liik­kuu tie­toa monella tasolla. Yri­tän kerätä sitä yhteen ja jäsen­tää työn­te­ki­jöil­leni jär­ke­väksi koko­nai­suu­deksi – unoh­ta­matta omaa tii­miäni kos­ke­vaa tie­toa, jota vien osaksi isom­pia pöy­tiä. Oma joh­ta­mi­seni perus­tuu jouk­kue­pe­liin ja näen itseni val­men­ta­jana, joka sei­soo ken­tän lai­dalla ohjeita hui­toen, tsem­pa­ten ja onnis­tu­mi­sia esiin nos­taen, Marjo hymyi­lee.

Mei­talla teh­tävä esi­hen­ki­lö­työ poh­jau­tuu val­men­ta­vaan joh­ta­mi­seen, jossa esi­hen­ki­lön teh­tä­vänä on esi­mer­kiksi näyt­tää suun­taa, oival­lut­taa ja ohjata tii­mi­läi­siä kukois­ta­maan omassa työs­sään. Se tuo Mar­jon joh­ta­mis­työlle perus­raa­mit. Muita kehys­te­ki­jöitä työlle ovat pal­kan­las­ken­nalle ase­te­tut aika­tau­lut, jotka ryt­mit­tä­vät eten­kin hänen tii­minsä asian­tun­ti­joi­den työs­ken­te­lyä.

Mokat opet­ta­vat usein eni­ten

Marjo on oppi­nut Mei­talla pal­jon. Tär­kein oppi liit­tyy hänen mukaansa uskal­luk­seen: on heit­täy­dyt­tävä ilman, että pel­kää lii­kaa mokaa­mista:

-Jos koko ajan pel­kää, ettei osaa, ei voi tehdä mitään. Jän­ni­tin Mei­talla aloi­tusta, koska en juu­ri­kaan tun­te­nut tii­mi­läis­teni teke­mää pal­kan­las­ken­ta­työtä. Olen kui­ten­kin saa­nut aina apua ja toki minulla on tär­keät tuki­ver­kos­tot työs­säni: oman esi­hen­ki­lön lisäksi minua jee­saa­vat tii­mini sekä pal­ve­lua­lu­eemme muut pääl­li­köt. Lisäksi tii­mi­ra­jat ylit­tä­vää yhteis­työtä teh­dään pääl­lik­kö­kol­le­goi­den kes­ken esi­mer­kiksi HR:n vetä­missä val­men­nuk­sissa, joita kut­su­taan nuo­tio­pii­reiksi, Marjo toteaa.

Hänen mukaansa tar­vi­taan myös sel­laista orga­ni­saa­tio­kult­tuu­ria, jossa mokausta ei nähdä maa­il­man­lop­puna. Jos pelaaja tekisi esi­mer­kiksi oman maa­lin, tulisi häntä Mar­jon mukaan taput­taa olalle ja kehot­taa jat­ka­maan. Hän näkee epä­on­nis­tu­mi­sen het­kinä tär­keiksi vir­heen myön­tä­mi­sen, pahoit­te­le­mi­sen sekä jouk­ko­jen ”tii­vis­tä­mi­sen” enti­ses­tään. Myös vah­vuuk­sista kes­kus­te­le­mi­nen ja onnis­tu­mis­ten esille nos­ta­mi­nen ovat Mar­jon kei­noja luoda tär­keää vas­ta­pai­noa haas­ta­viin het­kiin.

Esi­hen­ki­lö­työtä teh­dään Mei­talla yhdessä

Marjo nos­taa työnsä tär­keim­miksi voi­ma­va­roiksi kol­le­gat, joi­den kanssa hän voi aina tar­peen mukaan spar­railla asioista luot­ta­muk­sel­li­sesti. Hän arvos­taa Mei­tan teke­miä panos­tuk­sia työn­te­ki­jöi­densä hyvin­voin­tiin ja työssä jak­sa­mi­seen: esi­mer­kiksi toi­miva työ­ter­veys­huolto, mah­dol­li­suus sään­nöl­li­seen viik­ko­lii­kun­taan sekä yhtei­set hen­ki­lös­tö­juh­lat ja tapah­tu­mat tuke­vat hyvää työ­ar­kea. Lisäksi Marjo kokee, että esi­hen­ki­lö­työtä on tur­val­lista tehdä Mei­talla: apuna on monen­lai­sia työ­ka­luja sekä yhtei­set toi­min­ta­mal­lit, jotka var­mis­ta­vat joh­ta­mi­sen tasa­laa­tui­suu­den.

-Toi­von, että tule­vai­suu­dessa Mei­tan sisällä teh­täisi vielä entistä tii­viim­pää yhteis­työtä yli pal­velu- ja tii­mi­ra­jo­jen. Meillä esi­hen­ki­löillä on jo val­men­nuk­sia, joissa on mah­dol­lista toi­mia yhdessä. Esi­mer­kiksi nuo­tio­pii­reissä sekoi­tet­tiin vas­ti­kään pien­ryh­miä, jotta tutus­tui­simme entistä parem­min kaik­kien pääl­li­köi­den kanssa. Luo­tan sii­hen, että yhtei­nen teke­mi­nen läh­tee näi­den ver­tais­val­men­nus­ten kautta eteen­päin muu­al­le­kin Mei­taan, Marjo iloit­see.

Suo­sit­te­len Mei­taa työ­nan­ta­jana, mutta nykyi­nen NPS-asteikko on liian pieni — oma työn­te­ki­jä­ko­ke­muk­seni on aina­kin se 12+!

Marjo Mahla