Leikki-iän kyn­nyk­sellä

Tässä kuvassa on kaksi meitalaista, jotka seisovat tietokoneen edessä ja katsovat keskittyneesti sen näyttöön

Kol­mi­sen vuotta sit­ten lues­ke­lin työ­paik­kail­moi­tuk­sia, ja huo­ma­sin Mei­tan ilmoi­tuk­sen otsi­kolla ”Nau­titko nume­roi­den parissa työs­ken­te­lystä ja excel on luot­to­työ­ka­ve­risi?”. (Ja ei, ei minulla ole ilmiö­mäistä valo­ku­va­muis­tia, olen otta­nut tämän ilmoi­tuk­sen tal­teen.) Jo tämä otsikko sai mie­len­kiin­toni herää­mään ja lisäksi se, että ilmoi­tuk­sessa koros­tet­tiin sitä, että pää­sisi kehit­tä­mään Mei­tan toi­min­taa ja kehit­ty­mään työn­te­ki­jänä. Niinpä minä hain paik­kaa ja tulin vali­tuksi.

Niin tai­pa­leeni Mei­talla alkoi ja siitä on mel­keinpä tasan kolme vuotta. Meita yhtiönä otti sil­loin ensi aske­leita ja minä pää­sin aloit­ta­maan myös oman mat­kani siinä mukana. Leik­ki­sästi voisi sanoa, että nyt olemme molem­mat leikki-iän kyn­nyk­sellä. Tun­nis­tan omasta työ­ot­tees­tani leikki-ikäi­sen lap­sen piir­tei­siin luet­ta­vat ute­liai­suu­den ja aloi­te­ky­vyk­kyy­den sekä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­suu­den. Nämä piir­teet näky­vät myös Mei­tassa, kuten siinä, että Meita pyr­kii ole­maan proak­tii­vi­nen, mm. enna­koida maa­il­malla esiin nouse­vien asioi­den vai­ku­tusta asiak­kai­siin tai omaan toi­min­taansa.

Mites minulla on men­nyt? Ensim­mäi­sen vuo­den aikana Mei­tassa pää­sin muka­vasti sisään työyh­tei­söön ja työ­teh­tä­viin. Voin myön­tää, että taisi minulla olla kyse­lyi­kä­kin. Tämän kyse­lyiän ansiosta aloin ymmär­tää asioita entistä parem­min ja ottaa itse­näi­siä aske­lia las­ku­tuk­sen parissa. Sain aloit­taa las­ku­tuk­sen kehit­tä­mi­sen ja nykyi­sin vas­taan siitä, että Mei­tan las­ku­tus tulee hoi­dettu ajal­laan ja oikean­lai­sena. Autan talon sisäi­sesti ymmär­tä­mään Mei­tan las­ku­tusta ja vas­taan asiak­kaille hei­dän tie­dus­te­lui­hinsa yhdessä mui­den asian­tun­ti­joi­den kanssa.

Val­ta­van harp­pauk­sen työn­te­ki­jänä tein noin puoli vuotta sit­ten, kun Mei­talla aloitti kaksi uutta työn­te­ki­jää las­ku­tuk­sessa, ja sain pereh­dyt­tää hei­dät työ­teh­tä­viin. Olin aivan uuden äärellä ja se vähän jän­nitti (ja näin mei­dän kes­ken hiu­kan kau­his­tutti). Olen mie­les­täni onnis­tu­nut hyvin tässä pereh­dy­tys­teh­tä­vässä, ja vil­pit­tö­mästi voin sanoa, että minulla on ollut haus­kaa ja olen tykän­nyt tehdä tätä. Pereh­dy­tys jat­ku­nee vielä tovin, ennen kuin las­kut­ta­ja­ka­ve­rini ovat saa­neet sii­pensä len­toon ja voin vapaut­taa hei­dän hel­lästä huo­mas­tani. Olen huo­man­nut pereh­dy­tet­tä­vissä samoja piir­teitä kuin itses­säni Mei­tan alku­tai­pa­leella, ja mie­les­täni he ovat jo saa­vut­ta­neet kyse­lyiän. Toi­von hei­dän vain kyse­le­vän lisää ja innolla olen hei­dän kysy­myk­siinsä vas­taa­massa. Pyrin yhdessä mui­den mei­ta­lais­ten kanssa pitä­mään kiinni avoi­mesta ja arvos­ta­vasta työil­ma­pii­ristä.

Mei­tassa on mah­dol­lista kehit­tää omaa osaa­mis­taan ja edetä ural­laan. Mie­len­kiin­tonsa koh­teita kan­nat­taa tuoda esille kehi­tys­kes­kus­te­luissa ja muissa kes­kus­te­luissa esi­hen­ki­lönsä kanssa. Minä­kin olen pääs­syt lois­ta­maan, koska esi­hen­ki­löni on näh­nyt minussa poten­ti­aa­lin, jota en ehkä itse­kään ole huo­man­nut. Esi­hen­kilö on tuke­nut minua ja anta­nut eväät toi­mia tässä nykyi­sessä teh­tä­väs­säni. Niin kuin leikki-ikäi­nen lapsi, tar­vit­sen minä leikki-iän kyn­nyk­sellä ole­valle työ­ural­leni Mei­tassa, vielä kan­nus­tusta ja tukea.

Tii­vis­tet­tynä minulla on men­nyt Mei­talla hyvin ja olen viih­ty­nyt. Innolla ja avoi­min mie­lin odo­tan, mitä tule­vai­suus tuo. Työ­paik­kail­moi­tuk­sessa annettu lupaus piti ja se on jopa rön­syi­lyt. Toi­von, että tämä rön­syily vain jat­kuu.

Aurin­koista kevättä toi­vot­taen,

Tuu­lia Sorsa
Pal­ve­lu­vas­taava