Exce­liä vasem­malla kädellä

Tässä on kuva meitalaisesta, joka nojaa työpöytää vasten ja katsoo kohti tietokoneen näyttöä

Opis­kel­les­sani Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa tra­de­no­miksi van­noin, etten tule kos­kaan teke­mään töitä osto- tai myyn­ti­las­ku­tuk­sessa. En osaa sanoa, mistä tämä kum­pusi, koin sen ehkä niin yksi­toik­koi­seksi puu­haksi, että en sitä haluaisi tehdä.  Aloi­tin val­mis­tu­mi­seni jäl­keen työt Mei­tassa kesällä 2019, kun Mei­tan tai­val oli vasta aluil­laan.  Ja niin yllät­täin löy­sin itseni Mei­tan las­ku­tus­asian­tun­ti­jan teh­tä­vistä ja oival­sin, että las­ku­tus on huip­pu­hyvä näkö­ala­paikka havaita, mitä yhtiössä teh­dään. Väki­sin­kin tutus­tuu eri pal­ve­lua­lu­eella toi­mi­viin mei­ta­lai­siin ja tie­tää vähän kai­kesta. Pik­ku­hil­jaa alan päästä jyvälle, mitä täällä oikein tapah­tuu.

Las­ku­tus­asian­tun­tija-nimike kuvaa hyvin sitä kaik­kea, mitä minä ja kol­le­gani teh­dään. Me las­ku­tamme Mei­tassa kaikki, mitä las­ku­tet­ta­vaa Mei­talle tai asiak­kail­lemme tulee­kaan. Itse työs­ken­te­len Mei­tan omien las­ku­jen parissa, mutta las­ku­tus­asian­tun­ti­joi­demme kautta kul­ke­vat myös mm. sai­raan­hoi­to­pii­rien poti­las­las­ku­tuk­set, päi­vä­hoi­don las­ku­tuk­set, tont­ti­vuo­krat jne. Sen voin parin vuo­den koke­muk­sella sanoa, että ei tämä yksi­toik­koista puu­haa ole. Työssä on pal­jon sivu­juon­teita, kuin se itse las­kun kir­joit­ta­mi­nen. Lisäksi esi­mer­kiksi vas­tai­len asiak­kai­den säh­kö­pos­tei­hin ja sel­vit­te­len eri­lai­sia las­ku­tuk­seen liit­ty­viä asioita. 

Mil­lai­nen ihmi­nen voi siis toi­mia samoissa teh­tä­vissä kuin minä? No, aina­kin sinun pitää olla jous­tava, mukau­tua eri tilan­tei­siin, ottaa kiinni pie­nestä aja­tuk­sesta, käyt­tää myös vasem­malla kädellä exce­liä, ole­maan val­mis oppi­maan uutta, kysee­na­lais­taa, kysellä, olla ute­lias ja ei ahke­ruu­des­ta­kaan ole hait­taa.  Sala­po­lii­sin omi­nai­suu­det ovat myös sal­lit­tuja. Sitä pitää välillä kai­vella kai­ken­laista ja tut­kia, mitä sitä on tul­lut­kaan teh­tyä. Välillä ihmet­te­lee myös omia teke­mi­si­ään. Ja on muis­tet­tava, että kai­ken voi kor­jata, eli ei pidä pelätä epä­on­nis­tu­vansa. Roh­keasti vain eteen­päin ja teke­mällä oppii – myös niitä vir­heitä teke­mällä. 

Ennak­ko­luu­lois­tani huo­li­matta las­kut­ta­jan työ on kaik­kea muuta kuin yksi­toik­koista ja puu­dut­ta­vaa!
Aurin­koista kevättä toi­vo­tel­len,
Tuu­lia Sorsa
Las­ku­tus­asian­tun­tija